JOHDANTO
1. Ekologinen modernisaatio
2. Kestävä kehitys
3. Ympäristölähtöinen tuotepolitiikka
4. Ekotehokkuus
5. Factor-ajattelu
6. Materiaalitehokkuus
7. Ympäristömyötäinen tuotesuunnittelu
7.1 MIPS
7.2 Elinkaariarviointi
8.
Yritykset ja ympäristö
9. Markkinointi ja kauppa
10. Kulutus
11. Käytöstä poisto, kierrätys, jätteet
 
MATERIAALIT


 
AJANKOHTAISTA
TAIK PROJEKTIT
LINKIT

6. MATERIAALITEHOKKUUS

Tuotannossa ja kulutuksessa syntyvien jätteiden ja päästöjen vähentäminen ei riitä ympäristön tilan parantamiseksi. Täytyisi keskittyä myös talouden ja tuotannon tarvitsemien materiaalipanosten vähentämiseen. Ihmisen toiminta vaatii jättimäisten määrien sinänsä myrkyttömien aineiden käyttöä ja siirtoa paikasta toiseen. Ihmisen aiheuttamat ainevirrat kuten vesi, kaivosjätteet ja errosio muuttavat ekosysteemejä ja muutokset uhkaavat puhtaan ilman ja juomaveden tuotantoa ja ilmanston vakauttamista. Ainevirtoja on esitetty ihmisen ympäristölle aiheuttaman kokonaiskuormituksen yleismittariksi. Ainevirtojen määrä kuvaavaa luonnonvarojen käyttöönoton vaikutuksia ja mitä vähemmän ainetta otetaan ihmisen talouteen sitä vähemmän joutuu takaisin ympäristöön jätteinä tai päästöinä.

Taloudessa kiertävän materiaalimäärän vähentämistä eri keinoin kutsutaan dematerialisaatioksi (dematerialization). Se on toimintojen tehokkuuden kasvua suhteessa niihin kulutettuihin panoksiin eli ekotehokkuutta. Immaterialisaatioksi (immaterialization) kutsutaan erityisesti kulutuksessa tapahtuvaa muutosta, jossa aineellinen tarpeiden tyydytys muuttuu aineettomaksi esimerkiksi tuotteita korvataan palveluilla ja tietotekniikalla. Toiminnan tehostaminen voi johtaa myös siihen, että tuotetaan entistä enemmän. Vaikka yhtä tuotetta kohden käytettäisiin aikaisempaa vähemmän luonnonvaroja, niin tuotannon kokonaismäärän kasvu lisää ympäristökuormitusta. Tästä uhkakuvasta käytetään nimitystä `Rebound-effect`, takaisinsyöttö tai bumerangi-ilmiö.


Linkkejä:
1. http://thule.oulu.fi/ecoef/assets/pdfs/yhteenveto2.pdf
( Mäenpää Ilmo, Juutinen Artti, Luonnonvarojen kokonaiskäyttö Suomessa, Oulun Yliopisto, Thule-instituutti, 2000)

2. http://www.vyh.fi/tutkimus/eu/matnep/matkeh.htm
(Lettenmeier Michael ja Koski Eija, Materiaalitehokkuuden kehittäminen, tietoa luonnonvarojen käytöstä, kestävästä kehityksestä, ekotehokkuudesta, dematerialisaatiosta sekä MIPS:stä materiaalin käytön mittarina)

3. http://www.ekoteho.net/tied/_EkotehoPERUS_B_72dpi.pdf
(Ekotehokkuutta materiaalin käyttöä vähentämällä - käytännön opas)

4. http://www.vyh.fi/tutkimus/eu/matnep/huonek.htm
(Materiaalitehokkuuden neuvontaprojekti 1999-2002, Materiaalitehokkuus huonekalualalla)

5. http://www.vyh.fi/tutkimus/eu/matnep/raken.htm
(Materiaalitehokkuuden neuvontaprojekti 1999-2002, Materiaalitehokkuus rakennusalalla)

6. http://hkkk.fi/organisaatiot/research/programs/dema/sy436.pdf (Heiskanen, E. & Jalas, M. (2000) Dematerialization through services - a review and evaluation of the debate. The Finnish Environment 436, Ministry of the Environment, Environmental Protection Department, Helsinki 2000)

7. http://www.vyh.fi/palvelut/julkaisu/elektro/sy409/sy409.pdf
(demateriaalisaatiosta, immateriaalisaatiosta ja rebound-efektistä, s. 29, 38-42,

Kirjallisuutta:
Kahilainen Juha, Kohti kestävää verkostoyhteiskuntaa - Kestävä Kehitys ja tietoyhteiskunta, Suomen Ympäristö 409, Ympäristöministeriö, Edita, Helsinki, 2000)