JOHDANTO
Ympäristön tila maapallolla on tullut ihmisten tietoisuuteen luonnontieteellisten tutkimustulosten perusteella. Väestönkasvun ja ihmisten käyttämien ainevirtojen on todettu ylittäneen maapallon kestokyvyn. Ilmastonmuutos, rehevöityminen, happamoituminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen sekä kemikaalien ja jätteiden vaarat ympäristölle tiedetään. Luonnontieteet hallitsivat pitkään ympäristökeskustelua. Jo nykyisen luonnontieteellisen tiedon perusteella ympäristön tilan pitäisi olla parempi, jos teknisiä ratkaisuja ja parannustoimenpiteitä olisi sovellettu enemmän käytäntöön. Ympäristöongelmat eivät kuitenkaan ratkea ainoastaan teknis-taloudellisin keinoin. Myös sosiaaliset ja kulttuuriset ratkaisut on otettava käyttöön. Yhteiskuntatieteilijät ovat tuoneet ympäristökeskusteluun ekologisen modernisaation käsitteen. Ympäristöongelmat voidaan ja pitää ratkaista kehittämällä olemassa olevia instituutioita.
Nykyisellään luonnonvarojen kulutus ylittää maapallon kestokyvyn rajan. Jos koko maapallon väestö kuluttaisi saman verran kuin teollisuusmaiden ihmiset tarvittaisiin ainakin neljän maapallon luonnonvarat kulutustason ylläpitämiseen. Jotta maapallo säilyisi vielä tulevillekin sukupolville elinkelpoisena on kansainvälisesti hyväksytty ´kestävän kehityksen` -periaate. Koko maapallon ekologinen, ekonominen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys voi tuntua saavuttamattomalta, mutta kyynisellä asenteella asia ei ainakaan etene. Kestävän kehityksen periaatteen tavoitteena on integroida ympäristöpolitiikka ja kehitysstrategiat niin, että taloudellinen kasvu on mahdollista. Perinteisesti on ajateltu, että ympäristönsuojelu ja taloudellinen kasvu ovat toisensa poissulkevia. Tämän ajatuskaavan rikkoutuminen on saanut myös yritysmaailman hyväksymään kestävän kehityksen -periaatteen. Ekotehokkuus on yritysmaailman luoma käsite, josta on ennustettu yhtä 2000-luvun megatrendiä. Kestävän kehityksen mukainen tuotanto edellyttää sekä luonnonvarojen käytön vähentämistä että käytettävien luonnonvarojen mahdollisimman tehokasta hyödyntämistä - on tuotettava enemmän vähemmästä.
Tuotelähtöisyys on noussut EU:ssa ympäristöpolitiikan kehittämisnäkökulmaksi. Sen tavoitteena on täydentää nykyisiä ympäristöpoliittisia päämääriä ja jakaa vastuuta kaikille tuoteketjun toimijoille. Tuotteen elinkaaren aikaisiin ympäristövaikutuksiin voidaan parhaiten vaikuttaa tuotetta suunniteltaessa. Tuotesuunnittelijan taitoja ja luovuutta tarvitaan materiaalitehokkaampien tuotteiden ja palvelujen suunnittelussa sekä myös uusien ajattelu- ja toimintamallien kehittämisessä. Tuotesuunnittelijan näkökulmasta kestävää kehitystä tavoitellaan 4E-muotoilun avulla; eettiset, ekologiset, ekonomiset ja esteettiset arvot on sisällytettävä suunnitteluun.
|