|
|
|
|
|
|
5. FACTOR -AJATTELU
Ekotehokkuuden lisäämiseen pyritään ns. factorien eli tehostuskertoimien avulla. Uutta factor-ajattelua on kehitetty erityisesti saksalaisessa Wuppertal-institiuutissa (Institut für die Klima und Umweltforschung). Factor-ajattelu perustuu materiaalivirtojen vähentämiseen. Kun ekotehokkuus lisääntyy, voidaan materiaalien käyttöä vähentää tinkimättä kuitenkaan palvelujen laadusta tai hyvinvoinnista. Wuppertal-instituutin tutkijoiden mukaan ekologiselle kestävyydelle voidaan asettaa määrällisiä tavoitteita, jotka on myös suhteutettavissa nykyiseen materiaalien kulutustasoon ja siitä aiheutuvaan ympäristökuormitukseen. Käyttöön on yleistynyt kaksi tehostamiskerrointa, Factor4 ja Factor10. Ne eivät perustu yksityiskohtaisiin ympäristövaikutusten, eivätkä myöskään taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten analyysiin, mutta silti ne ovat haasteiden vakavuutta ajatellen oikealla tavalla toimintaan herättäviä ja muutoksen kokonaissuuruusluokkaa hyvin ilmentäviä. Factor 4-ajattelu lähtee siitä, että luonnonvarojen käyttöä voidaan tehostaa vähintään nelinkertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna taloudellisesti kannattavalla tavalla. Factor 10-tavoite perustuu luonnonvarojen kokonaiskäytön puolittamiseen vuoteen 2040 mennessä. Se edellyttää luonnonvaratuottavuuden kymmenkertaistamista rikkaissa teollisuusmaissa nykytilanteeseen verrattuna. Suurimpia esteitä Factor 10 tavoitteen toteutumisessa ovat vanhat luutuneet talous- ja yhteiskuntarakenteet, jotka kannustavat pikemminkin luonnonvarojen tuhlailevaan käyttöön. Pelkät tuotanto- ja kulutustapojen muutokset eivät kuitenkaan riitä vaan esimerkiksi verotuksen painopisteen tulisi siirtyä työn verotuksesta luonnonvarojen käytön verotukseen.
Taloudessa kiertävän materiaalimäärän vähentämistä eri keinoin kutsutaan dematerialisaatioksi. Se on toimintojen tehokkuuden kasvua suhteessa niihin kulutettuihin panoksiin. Se on ekotehokkuutta, joka ilmenee materiaalivirtojen pienenemisenä. Erityisesti kulutuksessa tapahtuvaa muutosta, jossa aineellinen tarpeiden tyydytys muuttuu aineettomaksi esimerkiksi tuotteita korvataan palveluilla ja tietotekniikalla kutsutaan immaterialisaatioksi. Toiminnan tehostaminen voi johtaa myös siihen, että tuotetaan entistä enemmän ja entistä halvemmalla. Vaikka yhtä tuotetta kohden käytettäisiin aikaisempaa vähemmän luonnonvaroja, niin tuotannon kokonaismäärän kasvu lisää voimavarojen kokonaiskäyttöä ja päästöjä. Tästä uhkakuvasta käytetään nimitystä `Rebound-effect`, takaisinsyöttö tai bumerangi-ilmiö.
Linkit:
1. http://www.dipoli.hut.fi/ymparisto/factorx/factor.htm
(mitä on factor-ajattelu)
2. http://www.dipoli.hut.fi/ymparisto/factorx/linkit.htm
(esittely Factor-konseptin ja ekotehokkuuden tutkimuslaitoksista)
3. http://www.dipoli.hut.fi/ymparisto/factorx/index.html
(Factor X - Suomalaisten yritysten Ekotehokkaasti markkinoille hanke)
4. http://www.uta.fi/laitokset/alue/artikkelit/Kinnunen.pdf
(Ekotehokkuuteen ekologisen jalanjäljen ja Mipsin myötä)
5. http://www.factor10-institute.org/Factor10.htm
Kirjallisuutta:
Weizsäcker E.,et.al., Factor Four. Doubling Wealth - Halving Resource Use, Earthscan Publications, London 1997, ISBN 1853834076, |
| |
|
|
|
|
|
|
|