Kaudelle 2002-2003 lähdettäessä oli Hurjissa tapahtunut pari merkittävää muutosta edelliseen kauteen verrattuna. Kapteenimme Antti Mattila muilutettiin edellisen kauden päätteeksi itärajalle ja niinpä itse muilutuksen suorittaneena nousin tämän tunkion kukoksi. Ruotsiin karkaamassa ollut J.Patrakka saatiin mukaan antamalla hänelle seuran puolesta 30-vuotislahjaksi pelaajalisenssi. Uudelle kaudelle Hurjat saivat vahvistuksina kaksi uutta pelaajaa, Köpän ja Nikon. Kauden päätteeksi voitaneenkin todeta että he vahvistivat Hurjia sekä fyysisesti että pelillisesti.

Ehkä kuitenkin merkittävin muutos tapahtui Hurjien ulkoasussa. Viime syksynä Hurjille hankittiin uusi peliasu, joka mahdollisti pitkästä aikaa ”Hyvä punainen”-kannustushuudot. Tarkasteltaessa lähemmin pelipaitaa havaitaan myös, että viimeiset esteet Hurjien nousulle kohti ylimpiä sarjatasoja ovat nyt poistuneet, sillä paidoissa on myös rintanumerointi. Vaatimattomasti voitaneenkin todeta, että Hurjat on viime kauden aikana muuttunut liigakelpoiseksi!

Kausi lähti liikkeelle hiukan jähmeästi kahdella tappiolla Hurjien vielä vierastaessa uusia pelipaitojaan. Tämän jälkeen emme enää hävinneetkään koko kauden aikana kahta peliä putkeen vaan kokosimme lopuista 16:sta ottelusta 11 voittoa ja 5 tappiota. Ennätystasaisessa lohkossa sijoituimme lopulta neljänneksi.

Harjoitusaktiivisuus kauden aikana vaihteli suuresti. Syyskaudella osallistuminen oli hienoa ja harjoituksissa oli aina yli 10 henkeä. Kevättä kohden kuitenkin porukka väheni ja viimeiset treenit pelattiin aina 4-6 pelaajan kesken. Sen vuoksi onkin hienoa nähdä, että täällä Gaalaristeilyllä on väkeä näin runsaasti.

Näin siis kaudella 2002-2003. Jossiteltavaa jäi paljon, ja uskallan väittää, että jos olisimme saaneet joka turnaukseen täyden miehityksen, pelaisimme ensi kaudella varmasti III-divarissa. Kaiken kaikkiaan tästä kaudesta jäi kuitenkin hyvä maku ja toivontankin kaikille erittäin hyvää kauden päättävää, ensimmäistä perinteistä Gaalaristeilyä. Malja Hurjille!

Gaalaristeilyllä 5.4.2003

Jani